Tätä kysyttiin
Lukion filosofianopettaja Saija on uransa aikana tehnyt paljon aineistoja opetuksen avuksi. Onnistuneimpia aineistoja hän on tarjonnut eri kustantajille, joista osa on myös julkaistu. Nyt Saija haluaisi julkaista kaikista opetusmateriaaleistaan kokoelman, mutta hänellä on ongelmia vanhempien julkaisujen oikeuksien kanssa.
Vuonna 1998 Saija julkaisi ohuen kirjan vähemmän tunnetuista antiikin filosofeista ystävänsä kustannusyhtiön kautta. Siitä tehtiin kirjallinen kustannussopimus, mutta siinä ei sovittu muusta kuin kirjan julkaisemisesta tekijänoikeuslain mukaisin ehdoin. Ystävä myi liiketoimintansa isommalle kustantajalle, jolla on kirjaa vielä varastossa. Mitä oikeuksia Saija on siirtänyt kustantajalle, ja voiko hän ottaa kirjan sisällön osaksi omaa julkaisuaan?
Vuonna 2001 Saija oli yhdessä yhteiskuntaopin opettajan Johannan kanssa kirjoittanut helppotajuisen kirjan Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen yhteiskunnallisista ajatuksista. Kirja julkaistiin omakustanteena ja markkinoitiin lähinnä filosofian opettajille. Saija on kuullut Johannan joutuneen onnettomuuteen ja jättäneen jälkeensä riitaisen perikunnan. Voiko Saija hyödyntää yhteisesti tehtyä teosta omassa julkaisussaan, vaikka perikunta ei anna lupaa teoksen käyttöön?
Vuonna 2005 Saija käsitteli eksistentialismia ja moderneja filosofeja kirjassa, jonka julkaisi pieni kustantamo, joka maksoi palkkion kerralla. Julkaisemisesta tehtiin kirjallinen sopimus, jonka mukaan kaikki tiedossa olevat ja myöhemmin syntyvät oikeudet teoksen hyödyntämiseen siirtyivät yksinomaan kustantajalle. Mitä oikeuksia Saijalle on jäänyt ja mitä mahdollisuuksia hänellä on hyödyntää tekemäänsä teosta?
Vuonna 2008 hän oli työskennellessään Sipoon lukiossa tehnyt valistusajan filosofian kurssille opetusaineiston kokonaan itse. Saijan vaihtaessa työpaikkaa koulun rehtori oli kertonut Sipoon kunnan linjauksesta, jonka mukaan sen palveluksessa tehtyjen teosten tekijänoikeudet kuuluvat kunnalle, koska työnantajalla on oikeus työn tulokseen. Saijan työsopimuksessa ei ole mainintaa opetusmateriaalin tekemisestä tai työhön liittyvästä tekijänoikeudesta. Hän kuitenkin epäilee, että antaessaan luvan työtovereilleen materiaalin käyttöön, hän ehkä siirsi tekijänoikeudet työnantajalle. Minkälainen oikeus työnantajalla on työntekijän tekemiin teoksiin, kun teokset liittyvät työn suorittamiseen? Voiko tekijänoikeuksien siirtyminen perustua johonkin muuhun kuin sopimukseen?
Saija kokee itsensä nyt kovin jälkiviisaaksi. Mikä mielestäsi olisi paras tapa varmistaa, että omat teokset ovat vaivatta käytettävissä myös myöhemmin?
Vastaus
Tekijänoikeus syntyy tekijälle, mutta aina tekijällekään ei ole selvää kenelle mikäkin oikeus lopulta kuuluu. Tekijänoikeuteen kuuluvat taloudelliset oikeudet voi luovuttaa kokonaan tai osittain. Osittaisen luovutuksen voi tehdä hyvinkin pienissä paloissa. Tekijä voi esimerkiksi luovuttaa määräaikaisen oikeuden valmistaa kappaleita teoksesta ja saattaa se yleisön saataviin levittämällä kappaleita (tekijälle edullinen kustannussopimus). Oikeudenluovutukset voivat olla yksinomaisia, jolloin kenelläkään muulla, myöskään tekijällä ei ole oikeutta hyödyntää teosta. Oikeudenluovutus voi olla myös ei-yksinomainen, jolloin annetaan lupa vain tiettyyn käyttöön, jolloin tekijä voi antaa samanlaisia lupia muillekin ja hyödyntää teosta myös itse. Luovutuksensaaja ei saa siirtää oikeutta eteenpäin tai muuttaa teosta, jollei siitä ole erikseen sovittu. Myös kaikkien oikeuksien luovuttamisesta sopiminen on mahdollista. Se voi kuitenkin johtaa epäselvyyteen siitä mitä todellisuudessa on siirtynyt. Joitakin tekijälle kuuluvia oikeuksia suojataan niin vahvasti, etteivät ne siirry ollenkaan (moraaliset oikeudet) tai eivät siirry ilman nimenomaista mainintaa sopimuksessa (edelleenluovutusoikeus ja muunteluoikeus). Osa hyödyntämisoikeuksista ei vielä ole tiedossa, mikä voi sekin johtaa epäselvyyteen kenelle uudet hyödyntämistavat kuuluvat, kun tekniikka kehittyy.
Tehtävässä annetut esimerkit valottavat eri vaihtoehtoja tekijänoikeuden luovutuksesta.
Vuonna 1998 Saija sopi kirjansa julkaisusta kustannussopimuksella, jossa julkaisemisen ehdot jätettiin avoimeksi. Kun toisin ei ole sovittu, sovelletaan tekijänoikeuslaissa olevia kustannussopimuksen ehtoja (31§-38§). Laissa olevin ehdoin tekijä antaa yksinomaisen oikeuden kustantajalle julkaista kirja kahtena painoksena. Jos kustantaja on julkaissut kirjan ehtojen mukaan ja sillä on vielä myymättömiä kappaleita varastossa, tekijällä ei ole oikeutta julkaista teosta uudelleen samassa muodossa (tässä tapauksessa kirjana). Tehtävässä kustannussopimuksen toisena osapuolena ollut kustantaja myi sittemmin liiketoimintansa isommalle kustantajalle. Alkuperäiselle kustantajalle ei ollut sovittu oikeutta siirtää julkaisuoikeutta eteenpäin, mutta tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan tekijänoikeuden voi silti luovuttaa liikkeenluovutuksen yhteydessä. Koska kustantaja oli julkaissut teoksen sopimuksen mukaisesti ja sillä (tai sen seuraajalla) oli yhä teoksen kappaleita myymättä, Saijalla ei ollut oikeutta julkaista teosta samassa muodossa. Hän voi kuitenkin 15 vuoden kuluttua ensijulkaisusta ottaa kirjallisen teoksen osaksi kokoomateosta.
Kun teoksen tekijöinä on useita henkilöitä, eikä heidän luovaa osuuttaan voi erottaa omaksi itsenäiseksi teokseksi, on kyseessä yhteisteos. Kaikilla tekijöillä on teokseen tekijänoikeus ja teoksen hyödyntämiseen tarvitaan jokaisen lupa. Tekijän kuollessa tekijänoikeus siirtyy tämän perillisille, jotka tulevat tekijän tilalle päättämään teoksen hyödyntämisestä yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Vuoden 2001 teoksensa osalta Saija tarvitsee luvan uuteen julkaisuun Johannan perikunnalta, jos Johanna ei ollut luovuttanut tekijänoikeutta edelleen kolmannelle.
Kun teoksen kaikki hyödyntämisoikeudet siirretään, tekijälle jäävät vain moraaliset oikeudet. Ne eivät mahdollista teoksen hyödyntämistä, vaan vain rajatun puuttumisen teoksen hyödyntämiseen niiltä osin kun hyödyntäminen loukkaa moraalisia oikeuksia. Saijan luovutettua kertakorvausta vastaan kaikki oikeudet, hänelle ei jäänyt oikeuksia uuteen julkaisuun. Halutessaan julkaista teoksen, hänen täytyy pyytää siihen lupa oikeuksien omistajalta.
Tekijänoikeus ei siirry yksipuolisesti työnantajalle. Työnantaja voi työsuhteen perusteella saada korkeintaan rajatun oikeuden hyödyntää teosta työnantajan normaalissa toiminnassa. Vaikka kunnalla on monipuolista toimintaa, opettajan työnantajana kunnan normaali toiminta on rajautunut nimenomaan opetuksen toteuttamiseen. Kaupallinen julkaisutoiminta ei voi olla normaalia opetustoimintaa, joten opettajalla pysyy oikeus teosten julkaisuun, jos ei toisin ole sovittu. Teosten antaminen työtovereiden tai työnantajan käyttöön ei siirrä tekijänoikeutta. Tässä tapauksessa Saijalla on siis yhä kaikki mahdollisuudet hyödyntää tekemäänsä opetusmateriaalia. Opettajan työtehtäviin ei varsinaisesti kuulu opetusmateriaalin laatiminen, jos työsopimuksessa tai virkamääräyksessä ei ole säädetty toisin. Työnantaja ei voi puuttua Saijan tarkoitukseen julkaista hänen itsensä tekemää kurssimateriaalia.
Tekijänoikeutta luovutettaessa on hyvä pitää mielessä laajuus, jonka on valmis luovuttamaan. Kokonaisluovutukseen ei pidä suhtautua kevyesti, sillä se tarkoittaa, että joko tekijä ole enää taloudellisten oikeuksien osalta tekijän asemassa tai se aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta kokonaisluovutuksen laajuudesta. Käyttötarkoituksen laajuinen luovutus on usein paras ja varmin tapa rajata luovutus. Yhteisteosten osalta on syytä sopia etukäteen, millä ehdoin teosta voi jatkossa hyödyntää siinä tapauksessa, jos yhteys tekijöiden välillä katkeaa.
16.11.2010
8.11.2010
Neljäs kommentointiviikko
Kaikki tehtävät ovat takanapäin ja kurssin viimeinen kommentointiviikko alkaa tänään! Vielä ehtii vastata neljänteen tehtävään - ja aiempiinkin, jos jokin tehtävistä on jäänyt väliin.
Viimeinen lähipäivä on torstaina 25.11.2010. Tuolloin on aiheena koulutuksen ehkä haastavin, mutta samalla myös kiinnostavin ja ajankohtaisin osuus, digitaaliset aineistot.
Viimeisen lähipäivän jälkeen pyydämme teitä vielä vastaamaan sähköpostitse toimitettavaan kysymyssarjaan, jolla mittaamme pääsimmekö pilottikurssille asetettuihin osaamistavoitteisiin. Kysely ei ole koe, vaan helppo tapa päästä testaamaan ja arvioimaan omaa osaamistasi ja kurssilla opittuja asioita. Oikeat vastaukset löytyvät kyselyn lopusta.
Huomasitteko Opettaja-lehden 43/29.10.2010 numerossa olevan jutun koulutuksesta?
Viimeinen lähipäivä on torstaina 25.11.2010. Tuolloin on aiheena koulutuksen ehkä haastavin, mutta samalla myös kiinnostavin ja ajankohtaisin osuus, digitaaliset aineistot.
Viimeisen lähipäivän jälkeen pyydämme teitä vielä vastaamaan sähköpostitse toimitettavaan kysymyssarjaan, jolla mittaamme pääsimmekö pilottikurssille asetettuihin osaamistavoitteisiin. Kysely ei ole koe, vaan helppo tapa päästä testaamaan ja arvioimaan omaa osaamistasi ja kurssilla opittuja asioita. Oikeat vastaukset löytyvät kyselyn lopusta.
Huomasitteko Opettaja-lehden 43/29.10.2010 numerossa olevan jutun koulutuksesta?
4.11.2010
Vastaus tehtävään 3A: Tekijänoikeuden loukkauksesta
Tätä kysyttiin
Veera on lahjakas kirjoittaja sekä ruotsinkielellä että äidinkielellään suomella. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita paikalliseen suomenkieliseen ilmaisjakelulehteen sekä ruotsinkieliseen päivälehteen. Ruotsinopettaja Lauri oli sattumalta havainnut Veeran artikkelin ruotsinkielisessä ilmaisjakelulehdessä, jossa Veeran artikkeleita ei ole ennen julkaistu. Laurin mielestä artikkeli oli oikein hyvä, joskin kielityyli oli erilainen kuin Veeralla yleensä. Hän kehui artikkelin sisältöä Veeralle, jolloin Veera oli ihmeissään, koska artikkelin piti olla eri lehdessä suomeksi. Artikkeli oli samanaikaisesti julkaistu suomenkielisessä lehdessä ja ruotsiksi käännettynä toisessa lehdessä. Veera oli tietämätön artikkelin kääntämisestä ja toisesta julkaisusta.
Myöhemmin Veera purkaa tuntojaan Laurille. Veera oli lukenut käännöksen, joka oli hänen mielestään lattea. Veera oli soittanut lehden toimitukseen josta todettiin, että heillä on oikeus kääntää jutut ja julkaista ne eri lehdessä. Veera oli eri mieltä, mutta kirjallisen sopimuksen puuttuessa hän koki että ei voinut tehdä asialle mitään. Hänen mielestään puhe oli ollut vain suomenkielisessä lehdessä julkaisemisesta. Veera olisi halunnut tehdä käännöksen itse ja päättää missä se julkaistaan – hänen olisi mielestään kuulunut saada palkkio myös toisesta julkaisusta. Onko kustantajalla oikeus kääntää artikkeli toiselle kielelle ja julkaista käännös eri lehdessä? Vaikuttaako asiaan ettei Veeralla ole sopimusta kirjallisena? Julkaisemisesta on sovittu suullisesti eikä kustantaja väitä, että olisi sovittu muusta kuin yhdestä lehdestä ja suomen kielestä. Veera soitti toimitukseen vaatiakseen palkkiota myös toisesta julkaisusta. Hänelle maksettiin 70 euroa suomenkielisestä artikkelista ja hän vaati saman palkkion myös ruotsinkielisestä julkaisusta. Kustantaja ei suostunut maksamaan, koska Veera ei tehnyt mitään lisätyötä toiseen julkaisuun ja käännöskin teetettiin muualla. Kustantajan mielestä Veeran saama palkkio oli muutenkin tarpeeksi hyvä. Veeralle oli kertynyt kustantajalle soittamisesta 10 euroa kuluja, jotka hän haluaa korvattavaksi. Onko Veeran palkkiovaatimuksella perusteita ja jäävätkö puhelinkulut Veeran maksettavaksi?
Vastaus
Kirjallisen teoksen tekijällä on oikeus määrätä teoksesta saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna. Veera on halunnut julkaista kirjoittamansa artikkelin lehdessä, ja hän oli antanut suullisen luvan artikkelinsa julkaisemiseen. Veera ei mielestään antanut lupaa artikkelin julkaisuun myös ruotsiksi käännettynä toisessa lehdessä. Kun tekijän antaman luvan laajuudesta on erimielisyyttä, on luvan saaneella näyttötaakka luvan laajuudesta. Tässä tapauksessa lehden kustantajan on näytettävä, että se on saanut Veeralta luvan artikkelin julkaisemisen lisäksi sen muunteluun ja uuteen julkaisuun. Kirjallisen sopimuksen puuttuminen on siis kustantajalle suurempi ongelma kuin Veeralle.
Teoksen tekijä voi antaa luvan teoksen hyödyntämiseen myös hiljaisesti. Hiljaisesti annetun luvan olemassaolon voi päätellä alan yleisestä tavasta. Esimerkiksi lehden toimitukseen lähetetty mielipidekirjoitus on kaikesta päätellen tarkoitettu julkaistavaksi ja lupa on olemassa. Jos suomenkieliseen lehteen tarjotaan artikkelia, ei kirjoittajan kuitenkaan voida tulkita antaneen lupaa sen kääntämiseen toiselle kielelle ja toista lehteä varten, vaikka se olisikin saman kustantajan julkaisema. Veeran tapauksessa ei siis voi olla kyse hiljaisesta suostumuksesta.
Jos kustantaja ei pysty näyttämään, että sillä on ollut Veeran lupa artikkelin kääntämiseen ja uuteen julkaisemiseen, kustantaja on loukannut Veeran tekijänoikeutta. Loukkaamisesta seuraa automaattisesti velvollisuus suorittaa tekijälle kohtuullinen hyvitys teoksen käytöstä. Oikeuskäytännössä on vakiintunut periaate, että kohtuullisen hyvityksen määrän tulee vastata teoksen käytöstä tavanomaisesti perittävää käyttökorvausta, joten Veeran vaatima kirjoituspalkkiota vastaava määrä on todennäköisesti myös tuomioistuimen hyväksymä kohtuullisen korvauksen määrä.
Jos tekijänoikeuden loukkaus on tuottamuksellinen, loukkaajalla on velvollisuus maksaa korvausta kaikesta muustakin tekijän kärsimästä menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta. Alalla ammattimaisesti toimivan kustantajan olisi pitänyt tietää, ettei sillä ole lupaa teoksen muunteluun ja uuteen julkaisuun, joten kustantajan toiminta on ollut tuottamuksellista. Siten se on velvollinen korvaamaan Veeralle aiheutuneet puhelinkulut. Veeralla voisi olla mahdollisuus vaatia myös korvausta kokemastaan henkisestä kärsimyksestä, joskin sitä on oikeuskäytännössä tuomittu säästeliäästi. Korvauksia henkisestä kärsimyksestä ei tuomita lainkaan muille kuin teoksen tekijälle, ei esimerkiksi oikeudenomistajalle.
Suurin haaste Veeralla on saada haluton tekijänoikeuden loukkaaja maksamaan velvoitteensa. Oikeudenkäynnin aloittaminen on iso kynnys. Hänen kannattanee kääntyä ensimmäisenä esimerkiksi Kopioston puoleen, mistä hän voi kysyä tarkempia neuvoja käytännön menettelystä.
Veera on lahjakas kirjoittaja sekä ruotsinkielellä että äidinkielellään suomella. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita paikalliseen suomenkieliseen ilmaisjakelulehteen sekä ruotsinkieliseen päivälehteen. Ruotsinopettaja Lauri oli sattumalta havainnut Veeran artikkelin ruotsinkielisessä ilmaisjakelulehdessä, jossa Veeran artikkeleita ei ole ennen julkaistu. Laurin mielestä artikkeli oli oikein hyvä, joskin kielityyli oli erilainen kuin Veeralla yleensä. Hän kehui artikkelin sisältöä Veeralle, jolloin Veera oli ihmeissään, koska artikkelin piti olla eri lehdessä suomeksi. Artikkeli oli samanaikaisesti julkaistu suomenkielisessä lehdessä ja ruotsiksi käännettynä toisessa lehdessä. Veera oli tietämätön artikkelin kääntämisestä ja toisesta julkaisusta.
Myöhemmin Veera purkaa tuntojaan Laurille. Veera oli lukenut käännöksen, joka oli hänen mielestään lattea. Veera oli soittanut lehden toimitukseen josta todettiin, että heillä on oikeus kääntää jutut ja julkaista ne eri lehdessä. Veera oli eri mieltä, mutta kirjallisen sopimuksen puuttuessa hän koki että ei voinut tehdä asialle mitään. Hänen mielestään puhe oli ollut vain suomenkielisessä lehdessä julkaisemisesta. Veera olisi halunnut tehdä käännöksen itse ja päättää missä se julkaistaan – hänen olisi mielestään kuulunut saada palkkio myös toisesta julkaisusta. Onko kustantajalla oikeus kääntää artikkeli toiselle kielelle ja julkaista käännös eri lehdessä? Vaikuttaako asiaan ettei Veeralla ole sopimusta kirjallisena? Julkaisemisesta on sovittu suullisesti eikä kustantaja väitä, että olisi sovittu muusta kuin yhdestä lehdestä ja suomen kielestä. Veera soitti toimitukseen vaatiakseen palkkiota myös toisesta julkaisusta. Hänelle maksettiin 70 euroa suomenkielisestä artikkelista ja hän vaati saman palkkion myös ruotsinkielisestä julkaisusta. Kustantaja ei suostunut maksamaan, koska Veera ei tehnyt mitään lisätyötä toiseen julkaisuun ja käännöskin teetettiin muualla. Kustantajan mielestä Veeran saama palkkio oli muutenkin tarpeeksi hyvä. Veeralle oli kertynyt kustantajalle soittamisesta 10 euroa kuluja, jotka hän haluaa korvattavaksi. Onko Veeran palkkiovaatimuksella perusteita ja jäävätkö puhelinkulut Veeran maksettavaksi?
Vastaus
Kirjallisen teoksen tekijällä on oikeus määrätä teoksesta saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna. Veera on halunnut julkaista kirjoittamansa artikkelin lehdessä, ja hän oli antanut suullisen luvan artikkelinsa julkaisemiseen. Veera ei mielestään antanut lupaa artikkelin julkaisuun myös ruotsiksi käännettynä toisessa lehdessä. Kun tekijän antaman luvan laajuudesta on erimielisyyttä, on luvan saaneella näyttötaakka luvan laajuudesta. Tässä tapauksessa lehden kustantajan on näytettävä, että se on saanut Veeralta luvan artikkelin julkaisemisen lisäksi sen muunteluun ja uuteen julkaisuun. Kirjallisen sopimuksen puuttuminen on siis kustantajalle suurempi ongelma kuin Veeralle.
Teoksen tekijä voi antaa luvan teoksen hyödyntämiseen myös hiljaisesti. Hiljaisesti annetun luvan olemassaolon voi päätellä alan yleisestä tavasta. Esimerkiksi lehden toimitukseen lähetetty mielipidekirjoitus on kaikesta päätellen tarkoitettu julkaistavaksi ja lupa on olemassa. Jos suomenkieliseen lehteen tarjotaan artikkelia, ei kirjoittajan kuitenkaan voida tulkita antaneen lupaa sen kääntämiseen toiselle kielelle ja toista lehteä varten, vaikka se olisikin saman kustantajan julkaisema. Veeran tapauksessa ei siis voi olla kyse hiljaisesta suostumuksesta.
Jos kustantaja ei pysty näyttämään, että sillä on ollut Veeran lupa artikkelin kääntämiseen ja uuteen julkaisemiseen, kustantaja on loukannut Veeran tekijänoikeutta. Loukkaamisesta seuraa automaattisesti velvollisuus suorittaa tekijälle kohtuullinen hyvitys teoksen käytöstä. Oikeuskäytännössä on vakiintunut periaate, että kohtuullisen hyvityksen määrän tulee vastata teoksen käytöstä tavanomaisesti perittävää käyttökorvausta, joten Veeran vaatima kirjoituspalkkiota vastaava määrä on todennäköisesti myös tuomioistuimen hyväksymä kohtuullisen korvauksen määrä.
Jos tekijänoikeuden loukkaus on tuottamuksellinen, loukkaajalla on velvollisuus maksaa korvausta kaikesta muustakin tekijän kärsimästä menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta. Alalla ammattimaisesti toimivan kustantajan olisi pitänyt tietää, ettei sillä ole lupaa teoksen muunteluun ja uuteen julkaisuun, joten kustantajan toiminta on ollut tuottamuksellista. Siten se on velvollinen korvaamaan Veeralle aiheutuneet puhelinkulut. Veeralla voisi olla mahdollisuus vaatia myös korvausta kokemastaan henkisestä kärsimyksestä, joskin sitä on oikeuskäytännössä tuomittu säästeliäästi. Korvauksia henkisestä kärsimyksestä ei tuomita lainkaan muille kuin teoksen tekijälle, ei esimerkiksi oikeudenomistajalle.
Suurin haaste Veeralla on saada haluton tekijänoikeuden loukkaaja maksamaan velvoitteensa. Oikeudenkäynnin aloittaminen on iso kynnys. Hänen kannattanee kääntyä ensimmäisenä esimerkiksi Kopioston puoleen, mistä hän voi kysyä tarkempia neuvoja käytännön menettelystä.
Vastaus tehtävään 3B: Aleksis Kivi ja tekijänoikeus
Tätä kysyttiin
Esa on tehnyt äidinkielenkurssille monistepaketin. Monisteet käsittelevät kirjallisuuden eri vaiheita sekä kielenhuoltoa. Esa oli käyttänyt monisteita monella kurssillaan ja huomannut niiden vaikuttavan arvosanoihin positiivisesti. Äidinkielen opettajain liiton paikallisyhdistyksen tapaamisessa tuli puhetta monisteista, jolloin muutkin opettajat kiinnostuivat niistä. Esa laittoi monisteet omille internet-sivuilleen ja lähetti linkin liiton paikallisyhdistyksen sähköpostilistalle, jossa on joitakin kymmeniä jäseniä. Parin kuukauden kuluttua Esa havaitsi kotisivujen statistiikkatiedoista, että monistepaketti oli löydetty useasti Googlaamalla. Hän alkoi pohtia oliko loukannut muiden tekijänoikeutta laittaessaan paketin nettiin kaikkien saataville.
Esa oli ottanut monistepakettiin lainauksia eri aikoja edustavista teoksista. Aleksis Kiveä esitellessään hän oli lainannut kokonaiset kappaleet Seitsemästä veljeksestä ja Nummisuutareista. Hän oli myös liittänyt Wikipediasta ottamansa Kiven kuvan mukaan monisteeseen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Aleksis_Kivi.jpg). Oliko Esa loukannut Aleksis Kiven perikunnan tekijänoikeutta tai kuvan osalta kuvan piirtäjän tekijänoikeutta? Modernia suomalaista kirjallisuutta esitellessään Esa oli lainannut lyhyitä katkelmia Jari Tervon Koljatista ja Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Samalla hän oli analysoinut lainausten kirjoitustyyliä ja kielenkäyttöä. Oliko katkelmien käyttäminen monisteessa ja levittäminen netissä tekijänoikeuden loukkaus? Esa oli lainannut harjoituksiin ideoita Otavan tehtäväkirjasta, mutta keksinyt esimerkkilauseet itse. Oliko hän loukannut tehtäväkirjan tekijän oikeuksia?
Esa on äidinkielen lehtorina työsuhteessa kuntaan, eikä työsopimus ota kantaa tekijänoikeuden siirtymiseen työnantajalle. Onko Esan tekijänoikeus monisteisiin siirtynyt työsuhteen perusteella kunnalle? Onko Esa loukannut kunnan tekijänoikeutta monistepakettiin laittaessaan sen nettiin?
Vastaus
Tekijällä on oikeus määrä teoksesta, mutta tämä oikeus ei ole täysin rajaton. On olemassa paljon tilanteita, jolloin voi tulla tarve lainata osia toisen teoksesta omaan teokseen. Jotta lainauksia käyttävää teosta voisi hyödyntää muutenkin kuin omaksi iloksi, täytyy lainauksien tapahtua hyväksyttävästi, jotta kyseessä ei olisi tekijänoikeuden loukkaus.
Esa oli omaa monistepakettia tehdessään käyttänyt muiden teoksiin kuuluvia osia. Hän käytti osia Aleksis Kiven kirjallisista teoksista ja Albert Edelfeltin Kivestä piirtämää kuvaa. Kumpikaan ei ole tekijänoikeuden kannalta ongelma, sillä molemmat tekijät ovat kuolleet yli 70 vuotta sitten, joten heidän tekijänoikeus on päättynyt. Kun henkilön kuolemasta on niin kauan, että tekijänoikeus on lakannut, kuka vain voi valmistaa hänen tuotoksistaan kappaleita ja saattaa ne yleisön saataviin, kunhan myös kaikki muut teokseen liittyvät oikeudet ovat lakanneet.
Esa käytti myös elossa olevien kirjailijoiden teosten osia, mikä vaatii joko luvan tai jonkin tekijänoikeuden rajoituksen soveltamista. Teoksen osien lainaaminen voi olla oikeutettua sitaattisäännön turvin. Jotta lainaus olisi sitaattina sallittu, sen täytyy olla hyvän tavan mukainen. Siihen kuuluu kolme vaatimusta, joiden tulee kaikkien täyttyä: 1) lainattavalla osalla on asiallinen yhteys lainaavaan teokseen 2) lainattavan aineiston määrä ei ole tarpeettoman suuri ja 3) lainattava teos ja sen tekijä ilmoitetaan lainauksen yhteydessä.
Sitaattiin liittyvä hyväksyttävä syy voi olla esimerkiksi asian havainnollistaminen. Pelkkä viihdetarkoituksessa lainaaminen tai oman teoksen koristelu ei ole hyväksyttävä peruste käyttää sitaattia. Lainata saa vain sen verran kuin on tarpeen lainauksen tarkoituksen täyttämiseksi. Jos lainaus on suurempi kuin mitä tarkoitus edellyttää, esimerkiksi koko runo vaikka yksi säe riittäisi, sitaattioikeus ei enää oikeuta lainausta. Sitaatti ei myöskään salli toisen teosta lainattavan niin, että lainatusta osasta tulee uuden teoksen pääasia. Jos Esa ei ole lainannut liikaa ja on muistanut mainita lähteen ja tekijän, hän ei ole loukannut tekijänoikeutta vaikka on laittanut monisteet saataville nettiin. Sitaatti on yhtä pitävästi voimassa analogisessa kuin digitaalisessakin maailmassa.
Esa hyödynsi valmiiden harjoitustehtävien ideaa uusien tehtävien tekoon. Tekijänoikeus ei suojaa ideaa, vaan idean toteutuksen muotoa. Harjoitustehtävien osalta suojaa saavaa muotoon kuuluu tehtävän selitys, esimerkkilauseiden kokonaisuus, kuvat ja asettelu. Nämäkään eivät saa yksin suojaa, jos ne eivät ole riittävän itsenäisiä ja omaperäisiä. Tehtävän taustalla oleva idea, vaikka kuinka omaperäinen, ei saa suojaa, vaan kuka tahansa voi tehdä saman idean pohjalta uuden tehtävän omilla teksteillä, kuvilla ja asettelulla.
Tekijänoikeus syntyy luonnolliselle henkilölle, eikä siirry automaattisesti, ellei siitä ole sovittu tai siitä ole erikseen säädetty laissa. (Ainut erityissäännös koskee vain tietokoneohjelmia.) Esalla ei ole sopimusta työnantajan kanssa tekijänoikeuden siirtymisestä, joten hän voi turvallisesti olettaa, että tekijänoikeus on yhä hänellä.
Esa on tehnyt äidinkielenkurssille monistepaketin. Monisteet käsittelevät kirjallisuuden eri vaiheita sekä kielenhuoltoa. Esa oli käyttänyt monisteita monella kurssillaan ja huomannut niiden vaikuttavan arvosanoihin positiivisesti. Äidinkielen opettajain liiton paikallisyhdistyksen tapaamisessa tuli puhetta monisteista, jolloin muutkin opettajat kiinnostuivat niistä. Esa laittoi monisteet omille internet-sivuilleen ja lähetti linkin liiton paikallisyhdistyksen sähköpostilistalle, jossa on joitakin kymmeniä jäseniä. Parin kuukauden kuluttua Esa havaitsi kotisivujen statistiikkatiedoista, että monistepaketti oli löydetty useasti Googlaamalla. Hän alkoi pohtia oliko loukannut muiden tekijänoikeutta laittaessaan paketin nettiin kaikkien saataville.
Esa oli ottanut monistepakettiin lainauksia eri aikoja edustavista teoksista. Aleksis Kiveä esitellessään hän oli lainannut kokonaiset kappaleet Seitsemästä veljeksestä ja Nummisuutareista. Hän oli myös liittänyt Wikipediasta ottamansa Kiven kuvan mukaan monisteeseen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Aleksis_Kivi.jpg). Oliko Esa loukannut Aleksis Kiven perikunnan tekijänoikeutta tai kuvan osalta kuvan piirtäjän tekijänoikeutta? Modernia suomalaista kirjallisuutta esitellessään Esa oli lainannut lyhyitä katkelmia Jari Tervon Koljatista ja Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Samalla hän oli analysoinut lainausten kirjoitustyyliä ja kielenkäyttöä. Oliko katkelmien käyttäminen monisteessa ja levittäminen netissä tekijänoikeuden loukkaus? Esa oli lainannut harjoituksiin ideoita Otavan tehtäväkirjasta, mutta keksinyt esimerkkilauseet itse. Oliko hän loukannut tehtäväkirjan tekijän oikeuksia?
Esa on äidinkielen lehtorina työsuhteessa kuntaan, eikä työsopimus ota kantaa tekijänoikeuden siirtymiseen työnantajalle. Onko Esan tekijänoikeus monisteisiin siirtynyt työsuhteen perusteella kunnalle? Onko Esa loukannut kunnan tekijänoikeutta monistepakettiin laittaessaan sen nettiin?
Vastaus
Tekijällä on oikeus määrä teoksesta, mutta tämä oikeus ei ole täysin rajaton. On olemassa paljon tilanteita, jolloin voi tulla tarve lainata osia toisen teoksesta omaan teokseen. Jotta lainauksia käyttävää teosta voisi hyödyntää muutenkin kuin omaksi iloksi, täytyy lainauksien tapahtua hyväksyttävästi, jotta kyseessä ei olisi tekijänoikeuden loukkaus.
Esa oli omaa monistepakettia tehdessään käyttänyt muiden teoksiin kuuluvia osia. Hän käytti osia Aleksis Kiven kirjallisista teoksista ja Albert Edelfeltin Kivestä piirtämää kuvaa. Kumpikaan ei ole tekijänoikeuden kannalta ongelma, sillä molemmat tekijät ovat kuolleet yli 70 vuotta sitten, joten heidän tekijänoikeus on päättynyt. Kun henkilön kuolemasta on niin kauan, että tekijänoikeus on lakannut, kuka vain voi valmistaa hänen tuotoksistaan kappaleita ja saattaa ne yleisön saataviin, kunhan myös kaikki muut teokseen liittyvät oikeudet ovat lakanneet.
Esa käytti myös elossa olevien kirjailijoiden teosten osia, mikä vaatii joko luvan tai jonkin tekijänoikeuden rajoituksen soveltamista. Teoksen osien lainaaminen voi olla oikeutettua sitaattisäännön turvin. Jotta lainaus olisi sitaattina sallittu, sen täytyy olla hyvän tavan mukainen. Siihen kuuluu kolme vaatimusta, joiden tulee kaikkien täyttyä: 1) lainattavalla osalla on asiallinen yhteys lainaavaan teokseen 2) lainattavan aineiston määrä ei ole tarpeettoman suuri ja 3) lainattava teos ja sen tekijä ilmoitetaan lainauksen yhteydessä.
Sitaattiin liittyvä hyväksyttävä syy voi olla esimerkiksi asian havainnollistaminen. Pelkkä viihdetarkoituksessa lainaaminen tai oman teoksen koristelu ei ole hyväksyttävä peruste käyttää sitaattia. Lainata saa vain sen verran kuin on tarpeen lainauksen tarkoituksen täyttämiseksi. Jos lainaus on suurempi kuin mitä tarkoitus edellyttää, esimerkiksi koko runo vaikka yksi säe riittäisi, sitaattioikeus ei enää oikeuta lainausta. Sitaatti ei myöskään salli toisen teosta lainattavan niin, että lainatusta osasta tulee uuden teoksen pääasia. Jos Esa ei ole lainannut liikaa ja on muistanut mainita lähteen ja tekijän, hän ei ole loukannut tekijänoikeutta vaikka on laittanut monisteet saataville nettiin. Sitaatti on yhtä pitävästi voimassa analogisessa kuin digitaalisessakin maailmassa.
Esa hyödynsi valmiiden harjoitustehtävien ideaa uusien tehtävien tekoon. Tekijänoikeus ei suojaa ideaa, vaan idean toteutuksen muotoa. Harjoitustehtävien osalta suojaa saavaa muotoon kuuluu tehtävän selitys, esimerkkilauseiden kokonaisuus, kuvat ja asettelu. Nämäkään eivät saa yksin suojaa, jos ne eivät ole riittävän itsenäisiä ja omaperäisiä. Tehtävän taustalla oleva idea, vaikka kuinka omaperäinen, ei saa suojaa, vaan kuka tahansa voi tehdä saman idean pohjalta uuden tehtävän omilla teksteillä, kuvilla ja asettelulla.
Tekijänoikeus syntyy luonnolliselle henkilölle, eikä siirry automaattisesti, ellei siitä ole sovittu tai siitä ole erikseen säädetty laissa. (Ainut erityissäännös koskee vain tietokoneohjelmia.) Esalla ei ole sopimusta työnantajan kanssa tekijänoikeuden siirtymisestä, joten hän voi turvallisesti olettaa, että tekijänoikeus on yhä hänellä.
Vastaus tehtävään 3C: Lähdekoodi ja muita salaisuuksia
Tätä kysyttiin
Oppilaat Sami, Iiris ja Aslak ohjelmoivat ryhmätyönä tietokonepelin. Pelistä kehittyi hyvä ja se menestyi harrastelijoille suunnatussa pelinkehityskilpailussa. Sami haluaa julkaista pelin lähdekoodin niin, että kuka tahansa voi muokata sitä esimerkiksi Linuxilla ja Macilla toimivaksi. Iiris ja Aslak miettivät onko lähdekoodin tekijänoikeus siirtynyt koululle ja keneltä pitäisi kysyä lupa lähdekoodin julkaisuun. He kysyivät kansliasta, jossa arveltiin että pelin lähdekoodia ei voi julkaista, koska lähdekoodi tulee pitää salassa. Siirtyykö tekijänoikeus automaattisesti koululle, jos oppilas tekee tekijänoikeudella suojatun teoksen koulutyössä? Miten tilanne muuttuisi, jos ohjelman tekemiseen olisi osallistunut myös opettaja omalla luovalla panoksellaan? Voiko alaikäisellä ylipäätään olla tekijänoikeutta? Oppilaat ovat kuulleet, että GPL-lisenssi voi olla hyvä tapa lisensoida lähdekoodi, mutta haluaisivat lisätietoa GPL-lisenssistä. Mitkä ovat GPL-lisenssin perusajatuksen pääpiirteet?
Vastaus
Tekijänoikeus syntyy teoksen tekijälle, tai jos tekijöitä on useita eikä heidän panostaan voi erottaa toisistaan, kaikille tekijöille yhteisesti. Silloin teoksen hyödyntämiseen tarvitaan jokaiselta lupa. Tekijänoikeus ei siirry automaattisesti tekijältään pois ilman erillistä sopimusta tai nimenomaista lain säädöstä. Ainoastaan tekijänoikeus tietokoneohjelmaan, joka on luotu täytettäessä työ- tai virkasuhteesta johtuvia työtehtäviä siirtyy lain nojalla työnantajalle. Oppilaita se ei kuitenkaan koske, sillä he eivät ole työsuhteessa oppilaitokseen tai kuntaan, joten tekijänoikeus säilyy heillä.
Opettajakin voi olla yksi tekijä oppilaiden työssä, jos hänen osuutensa on itsenäinen ja omaperäinen. Silloin hänen on täytynyt vaikuttaa ohjelmaan paljon enemmän kuin vain opastaen ja ohjeistaen. Koska opettaja on työ- tai virkasuhteessa kuntaan, voi tekijänoikeuksien automaattinen siirtyminen opettajalta työnantajalle olla mahdollista, jos tietokoneohjelma on luotu täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä. Opettajan työtehtävänä ei varmaankaan ole tietokoneohjelmien luonti, joten tekijänoikeus tuskin siirtyy. Vaikka opettajan tekijänoikeus siirtyisikin työnantajalle, oppilaiden oikeudet eivät siirry mukana.
Tekijänoikeuden lähdekoodin salassapidosta tai julkaisusta päättää tekijä, eikä siihen ole olemassa sääntöjä tai edes yleistä alan käytäntöä – osa ohjelmista julkaistaan pelkästään konekielisenä, osa pelkästään lähdekoodina ja osa molempina.
Tekijä voi päättää julkaista teoksensa vapaalla lisenssillä. Tietokoneohjelmissa yleisin vapaa lisenssi on General Public License, eli GPL. Se antaa kenelle tahansa oikeuden käyttää, kopioida, muuttaa ja jakaa edelleen ohjelmia ja niiden lähdekoodia. Mikäli ohjelmaa muutetaan ja sitä jaetaan edelleen, tulee ohjelma muutoksineen julkaista samalla lisenssillä eikä ohjelman käytölle tai levitykselle saa asettaa lisärajoituksia. GPL ei vaadi, että sillä julkaistua ohjelmaa pitäisi julkaista edelleen ilmaiseksi. Tunnetuin GPL-lisenssillä julkaistu tietokoneohjelma on suomalainen käyttöjärjestelmäydin Linux.
Oppilaat Sami, Iiris ja Aslak ohjelmoivat ryhmätyönä tietokonepelin. Pelistä kehittyi hyvä ja se menestyi harrastelijoille suunnatussa pelinkehityskilpailussa. Sami haluaa julkaista pelin lähdekoodin niin, että kuka tahansa voi muokata sitä esimerkiksi Linuxilla ja Macilla toimivaksi. Iiris ja Aslak miettivät onko lähdekoodin tekijänoikeus siirtynyt koululle ja keneltä pitäisi kysyä lupa lähdekoodin julkaisuun. He kysyivät kansliasta, jossa arveltiin että pelin lähdekoodia ei voi julkaista, koska lähdekoodi tulee pitää salassa. Siirtyykö tekijänoikeus automaattisesti koululle, jos oppilas tekee tekijänoikeudella suojatun teoksen koulutyössä? Miten tilanne muuttuisi, jos ohjelman tekemiseen olisi osallistunut myös opettaja omalla luovalla panoksellaan? Voiko alaikäisellä ylipäätään olla tekijänoikeutta? Oppilaat ovat kuulleet, että GPL-lisenssi voi olla hyvä tapa lisensoida lähdekoodi, mutta haluaisivat lisätietoa GPL-lisenssistä. Mitkä ovat GPL-lisenssin perusajatuksen pääpiirteet?
Vastaus
Tekijänoikeus syntyy teoksen tekijälle, tai jos tekijöitä on useita eikä heidän panostaan voi erottaa toisistaan, kaikille tekijöille yhteisesti. Silloin teoksen hyödyntämiseen tarvitaan jokaiselta lupa. Tekijänoikeus ei siirry automaattisesti tekijältään pois ilman erillistä sopimusta tai nimenomaista lain säädöstä. Ainoastaan tekijänoikeus tietokoneohjelmaan, joka on luotu täytettäessä työ- tai virkasuhteesta johtuvia työtehtäviä siirtyy lain nojalla työnantajalle. Oppilaita se ei kuitenkaan koske, sillä he eivät ole työsuhteessa oppilaitokseen tai kuntaan, joten tekijänoikeus säilyy heillä.
Opettajakin voi olla yksi tekijä oppilaiden työssä, jos hänen osuutensa on itsenäinen ja omaperäinen. Silloin hänen on täytynyt vaikuttaa ohjelmaan paljon enemmän kuin vain opastaen ja ohjeistaen. Koska opettaja on työ- tai virkasuhteessa kuntaan, voi tekijänoikeuksien automaattinen siirtyminen opettajalta työnantajalle olla mahdollista, jos tietokoneohjelma on luotu täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä. Opettajan työtehtävänä ei varmaankaan ole tietokoneohjelmien luonti, joten tekijänoikeus tuskin siirtyy. Vaikka opettajan tekijänoikeus siirtyisikin työnantajalle, oppilaiden oikeudet eivät siirry mukana.
Tekijänoikeuden lähdekoodin salassapidosta tai julkaisusta päättää tekijä, eikä siihen ole olemassa sääntöjä tai edes yleistä alan käytäntöä – osa ohjelmista julkaistaan pelkästään konekielisenä, osa pelkästään lähdekoodina ja osa molempina.
Tekijä voi päättää julkaista teoksensa vapaalla lisenssillä. Tietokoneohjelmissa yleisin vapaa lisenssi on General Public License, eli GPL. Se antaa kenelle tahansa oikeuden käyttää, kopioida, muuttaa ja jakaa edelleen ohjelmia ja niiden lähdekoodia. Mikäli ohjelmaa muutetaan ja sitä jaetaan edelleen, tulee ohjelma muutoksineen julkaista samalla lisenssillä eikä ohjelman käytölle tai levitykselle saa asettaa lisärajoituksia. GPL ei vaadi, että sillä julkaistua ohjelmaa pitäisi julkaista edelleen ilmaiseksi. Tunnetuin GPL-lisenssillä julkaistu tietokoneohjelma on suomalainen käyttöjärjestelmäydin Linux.
29.10.2010
Neljäs tehtävä
Neljäs ja viimeinen tehtävä on julkaistu. Löydät sen sivupalkista kohdasta "Tehtävä 4". Voit jälleen valita mieleisesi A, B ja C vaihtoehdoista. Tehtävän viimeinen palautuspäivä on sunnuntaina 7.11. Loppukiri alkaa!
26.10.2010
Kolmas kommentointiviikko
Kiitos jälleen vastauksista! Muutamia vastauksia puuttuu edelleen, mutta voit hyvin vielä vastata vaikka onkin jo tehtävien kommentointiviikko. Myös muiden tehtävien lukeminen auttaa laittamaan omia ajatuksia järjestykseen jos vielä jäsentelet omaa vastaustasi. Neljäs ja viimeinen tehtävä on ensi viikolla, ja se julkaistaan jälleen tulevana perjantaina.
Monet ovat kertoneet, että kommentoinnissa on ollut teknisiä ongelmia. Osa niistä saattaa johtua Bloggerin kommentointiasetuksista. Ennen kommentointia kannattaa kirjautua Bloggeriin omilla tunnuksilla. Kannattaa myös tarkistaa oman blogin asetukset. Kommentointi-välilehdessä olevan kohdan Ketkä voivat kommentoida? asettaminen valintaan Kuka tahansa - sisältää nimettömät käyttäjät pitäisi auttaa.
Monet ovat kertoneet, että kommentoinnissa on ollut teknisiä ongelmia. Osa niistä saattaa johtua Bloggerin kommentointiasetuksista. Ennen kommentointia kannattaa kirjautua Bloggeriin omilla tunnuksilla. Kannattaa myös tarkistaa oman blogin asetukset. Kommentointi-välilehdessä olevan kohdan Ketkä voivat kommentoida? asettaminen valintaan Kuka tahansa - sisältää nimettömät käyttäjät pitäisi auttaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)