Veera on lahjakas kirjoittaja sekä ruotsinkielellä että äidinkielellään suomella. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita paikalliseen suomenkieliseen ilmaisjakelulehteen sekä ruotsinkieliseen päivälehteen. Ruotsinopettaja Lauri oli sattumalta havainnut Veeran artikkelin ruotsinkielisessä ilmaisjakelulehdessä, jossa Veeran artikkeleita ei ole ennen julkaistu. Laurin mielestä artikkeli oli oikein hyvä, joskin kielityyli oli erilainen kuin Veeralla yleensä. Hän kehui artikkelin sisältöä Veeralle, jolloin Veera oli ihmeissään, koska artikkelin piti olla eri lehdessä suomeksi. Artikkeli oli samanaikaisesti julkaistu suomenkielisessä lehdessä ja ruotsiksi käännettynä toisessa lehdessä. Veera oli tietämätön artikkelin kääntämisestä ja toisesta julkaisusta.
Myöhemmin Veera purkaa tuntojaan Laurille. Veera oli lukenut käännöksen, joka oli hänen mielestään lattea. Veera oli soittanut lehden toimitukseen josta todettiin, että heillä on oikeus kääntää jutut ja julkaista ne eri lehdessä. Veera oli eri mieltä, mutta kirjallisen sopimuksen puuttuessa hän koki että ei voinut tehdä asialle mitään. Hänen mielestään puhe oli ollut vain suomenkielisessä lehdessä julkaisemisesta. Veera olisi halunnut tehdä käännöksen itse ja päättää missä se julkaistaan – hänen olisi mielestään kuulunut saada palkkio myös toisesta julkaisusta. Onko kustantajalla oikeus kääntää artikkeli toiselle kielelle ja julkaista käännös eri lehdessä? Vaikuttaako asiaan ettei Veeralla ole sopimusta kirjallisena? Julkaisemisesta on sovittu suullisesti eikä kustantaja väitä, että olisi sovittu muusta kuin yhdestä lehdestä ja suomen kielestä. Veera soitti toimitukseen vaatiakseen palkkiota myös toisesta julkaisusta. Hänelle maksettiin 70 euroa suomenkielisestä artikkelista ja hän vaati saman palkkion myös ruotsinkielisestä julkaisusta. Kustantaja ei suostunut maksamaan, koska Veera ei tehnyt mitään lisätyötä toiseen julkaisuun ja käännöskin teetettiin muualla. Kustantajan mielestä Veeran saama palkkio oli muutenkin tarpeeksi hyvä. Veeralle oli kertynyt kustantajalle soittamisesta 10 euroa kuluja, jotka hän haluaa korvattavaksi. Onko Veeran palkkiovaatimuksella perusteita ja jäävätkö puhelinkulut Veeran maksettavaksi?
Vastaus
Kirjallisen teoksen tekijällä on oikeus määrätä teoksesta saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna. Veera on halunnut julkaista kirjoittamansa artikkelin lehdessä, ja hän oli antanut suullisen luvan artikkelinsa julkaisemiseen. Veera ei mielestään antanut lupaa artikkelin julkaisuun myös ruotsiksi käännettynä toisessa lehdessä. Kun tekijän antaman luvan laajuudesta on erimielisyyttä, on luvan saaneella näyttötaakka luvan laajuudesta. Tässä tapauksessa lehden kustantajan on näytettävä, että se on saanut Veeralta luvan artikkelin julkaisemisen lisäksi sen muunteluun ja uuteen julkaisuun. Kirjallisen sopimuksen puuttuminen on siis kustantajalle suurempi ongelma kuin Veeralle.
Teoksen tekijä voi antaa luvan teoksen hyödyntämiseen myös hiljaisesti. Hiljaisesti annetun luvan olemassaolon voi päätellä alan yleisestä tavasta. Esimerkiksi lehden toimitukseen lähetetty mielipidekirjoitus on kaikesta päätellen tarkoitettu julkaistavaksi ja lupa on olemassa. Jos suomenkieliseen lehteen tarjotaan artikkelia, ei kirjoittajan kuitenkaan voida tulkita antaneen lupaa sen kääntämiseen toiselle kielelle ja toista lehteä varten, vaikka se olisikin saman kustantajan julkaisema. Veeran tapauksessa ei siis voi olla kyse hiljaisesta suostumuksesta.
Jos kustantaja ei pysty näyttämään, että sillä on ollut Veeran lupa artikkelin kääntämiseen ja uuteen julkaisemiseen, kustantaja on loukannut Veeran tekijänoikeutta. Loukkaamisesta seuraa automaattisesti velvollisuus suorittaa tekijälle kohtuullinen hyvitys teoksen käytöstä. Oikeuskäytännössä on vakiintunut periaate, että kohtuullisen hyvityksen määrän tulee vastata teoksen käytöstä tavanomaisesti perittävää käyttökorvausta, joten Veeran vaatima kirjoituspalkkiota vastaava määrä on todennäköisesti myös tuomioistuimen hyväksymä kohtuullisen korvauksen määrä.
Jos tekijänoikeuden loukkaus on tuottamuksellinen, loukkaajalla on velvollisuus maksaa korvausta kaikesta muustakin tekijän kärsimästä menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta. Alalla ammattimaisesti toimivan kustantajan olisi pitänyt tietää, ettei sillä ole lupaa teoksen muunteluun ja uuteen julkaisuun, joten kustantajan toiminta on ollut tuottamuksellista. Siten se on velvollinen korvaamaan Veeralle aiheutuneet puhelinkulut. Veeralla voisi olla mahdollisuus vaatia myös korvausta kokemastaan henkisestä kärsimyksestä, joskin sitä on oikeuskäytännössä tuomittu säästeliäästi. Korvauksia henkisestä kärsimyksestä ei tuomita lainkaan muille kuin teoksen tekijälle, ei esimerkiksi oikeudenomistajalle.
Suurin haaste Veeralla on saada haluton tekijänoikeuden loukkaaja maksamaan velvoitteensa. Oikeudenkäynnin aloittaminen on iso kynnys. Hänen kannattanee kääntyä ensimmäisenä esimerkiksi Kopioston puoleen, mistä hän voi kysyä tarkempia neuvoja käytännön menettelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti