Tätä kysyttiin
Lukion filosofianopettaja Saija on uransa aikana tehnyt paljon aineistoja opetuksen avuksi. Onnistuneimpia aineistoja hän on tarjonnut eri kustantajille, joista osa on myös julkaistu. Nyt Saija haluaisi julkaista kaikista opetusmateriaaleistaan kokoelman, mutta hänellä on ongelmia vanhempien julkaisujen oikeuksien kanssa.
Vuonna 1998 Saija julkaisi ohuen kirjan vähemmän tunnetuista antiikin filosofeista ystävänsä kustannusyhtiön kautta. Siitä tehtiin kirjallinen kustannussopimus, mutta siinä ei sovittu muusta kuin kirjan julkaisemisesta tekijänoikeuslain mukaisin ehdoin. Ystävä myi liiketoimintansa isommalle kustantajalle, jolla on kirjaa vielä varastossa. Mitä oikeuksia Saija on siirtänyt kustantajalle, ja voiko hän ottaa kirjan sisällön osaksi omaa julkaisuaan?
Vuonna 2001 Saija oli yhdessä yhteiskuntaopin opettajan Johannan kanssa kirjoittanut helppotajuisen kirjan Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen yhteiskunnallisista ajatuksista. Kirja julkaistiin omakustanteena ja markkinoitiin lähinnä filosofian opettajille. Saija on kuullut Johannan joutuneen onnettomuuteen ja jättäneen jälkeensä riitaisen perikunnan. Voiko Saija hyödyntää yhteisesti tehtyä teosta omassa julkaisussaan, vaikka perikunta ei anna lupaa teoksen käyttöön?
Vuonna 2005 Saija käsitteli eksistentialismia ja moderneja filosofeja kirjassa, jonka julkaisi pieni kustantamo, joka maksoi palkkion kerralla. Julkaisemisesta tehtiin kirjallinen sopimus, jonka mukaan kaikki tiedossa olevat ja myöhemmin syntyvät oikeudet teoksen hyödyntämiseen siirtyivät yksinomaan kustantajalle. Mitä oikeuksia Saijalle on jäänyt ja mitä mahdollisuuksia hänellä on hyödyntää tekemäänsä teosta?
Vuonna 2008 hän oli työskennellessään Sipoon lukiossa tehnyt valistusajan filosofian kurssille opetusaineiston kokonaan itse. Saijan vaihtaessa työpaikkaa koulun rehtori oli kertonut Sipoon kunnan linjauksesta, jonka mukaan sen palveluksessa tehtyjen teosten tekijänoikeudet kuuluvat kunnalle, koska työnantajalla on oikeus työn tulokseen. Saijan työsopimuksessa ei ole mainintaa opetusmateriaalin tekemisestä tai työhön liittyvästä tekijänoikeudesta. Hän kuitenkin epäilee, että antaessaan luvan työtovereilleen materiaalin käyttöön, hän ehkä siirsi tekijänoikeudet työnantajalle. Minkälainen oikeus työnantajalla on työntekijän tekemiin teoksiin, kun teokset liittyvät työn suorittamiseen? Voiko tekijänoikeuksien siirtyminen perustua johonkin muuhun kuin sopimukseen?
Saija kokee itsensä nyt kovin jälkiviisaaksi. Mikä mielestäsi olisi paras tapa varmistaa, että omat teokset ovat vaivatta käytettävissä myös myöhemmin?
Vastaus
Tekijänoikeus syntyy tekijälle, mutta aina tekijällekään ei ole selvää kenelle mikäkin oikeus lopulta kuuluu. Tekijänoikeuteen kuuluvat taloudelliset oikeudet voi luovuttaa kokonaan tai osittain. Osittaisen luovutuksen voi tehdä hyvinkin pienissä paloissa. Tekijä voi esimerkiksi luovuttaa määräaikaisen oikeuden valmistaa kappaleita teoksesta ja saattaa se yleisön saataviin levittämällä kappaleita (tekijälle edullinen kustannussopimus). Oikeudenluovutukset voivat olla yksinomaisia, jolloin kenelläkään muulla, myöskään tekijällä ei ole oikeutta hyödyntää teosta. Oikeudenluovutus voi olla myös ei-yksinomainen, jolloin annetaan lupa vain tiettyyn käyttöön, jolloin tekijä voi antaa samanlaisia lupia muillekin ja hyödyntää teosta myös itse. Luovutuksensaaja ei saa siirtää oikeutta eteenpäin tai muuttaa teosta, jollei siitä ole erikseen sovittu. Myös kaikkien oikeuksien luovuttamisesta sopiminen on mahdollista. Se voi kuitenkin johtaa epäselvyyteen siitä mitä todellisuudessa on siirtynyt. Joitakin tekijälle kuuluvia oikeuksia suojataan niin vahvasti, etteivät ne siirry ollenkaan (moraaliset oikeudet) tai eivät siirry ilman nimenomaista mainintaa sopimuksessa (edelleenluovutusoikeus ja muunteluoikeus). Osa hyödyntämisoikeuksista ei vielä ole tiedossa, mikä voi sekin johtaa epäselvyyteen kenelle uudet hyödyntämistavat kuuluvat, kun tekniikka kehittyy.
Tehtävässä annetut esimerkit valottavat eri vaihtoehtoja tekijänoikeuden luovutuksesta.
Vuonna 1998 Saija sopi kirjansa julkaisusta kustannussopimuksella, jossa julkaisemisen ehdot jätettiin avoimeksi. Kun toisin ei ole sovittu, sovelletaan tekijänoikeuslaissa olevia kustannussopimuksen ehtoja (31§-38§). Laissa olevin ehdoin tekijä antaa yksinomaisen oikeuden kustantajalle julkaista kirja kahtena painoksena. Jos kustantaja on julkaissut kirjan ehtojen mukaan ja sillä on vielä myymättömiä kappaleita varastossa, tekijällä ei ole oikeutta julkaista teosta uudelleen samassa muodossa (tässä tapauksessa kirjana). Tehtävässä kustannussopimuksen toisena osapuolena ollut kustantaja myi sittemmin liiketoimintansa isommalle kustantajalle. Alkuperäiselle kustantajalle ei ollut sovittu oikeutta siirtää julkaisuoikeutta eteenpäin, mutta tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan tekijänoikeuden voi silti luovuttaa liikkeenluovutuksen yhteydessä. Koska kustantaja oli julkaissut teoksen sopimuksen mukaisesti ja sillä (tai sen seuraajalla) oli yhä teoksen kappaleita myymättä, Saijalla ei ollut oikeutta julkaista teosta samassa muodossa. Hän voi kuitenkin 15 vuoden kuluttua ensijulkaisusta ottaa kirjallisen teoksen osaksi kokoomateosta.
Kun teoksen tekijöinä on useita henkilöitä, eikä heidän luovaa osuuttaan voi erottaa omaksi itsenäiseksi teokseksi, on kyseessä yhteisteos. Kaikilla tekijöillä on teokseen tekijänoikeus ja teoksen hyödyntämiseen tarvitaan jokaisen lupa. Tekijän kuollessa tekijänoikeus siirtyy tämän perillisille, jotka tulevat tekijän tilalle päättämään teoksen hyödyntämisestä yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Vuoden 2001 teoksensa osalta Saija tarvitsee luvan uuteen julkaisuun Johannan perikunnalta, jos Johanna ei ollut luovuttanut tekijänoikeutta edelleen kolmannelle.
Kun teoksen kaikki hyödyntämisoikeudet siirretään, tekijälle jäävät vain moraaliset oikeudet. Ne eivät mahdollista teoksen hyödyntämistä, vaan vain rajatun puuttumisen teoksen hyödyntämiseen niiltä osin kun hyödyntäminen loukkaa moraalisia oikeuksia. Saijan luovutettua kertakorvausta vastaan kaikki oikeudet, hänelle ei jäänyt oikeuksia uuteen julkaisuun. Halutessaan julkaista teoksen, hänen täytyy pyytää siihen lupa oikeuksien omistajalta.
Tekijänoikeus ei siirry yksipuolisesti työnantajalle. Työnantaja voi työsuhteen perusteella saada korkeintaan rajatun oikeuden hyödyntää teosta työnantajan normaalissa toiminnassa. Vaikka kunnalla on monipuolista toimintaa, opettajan työnantajana kunnan normaali toiminta on rajautunut nimenomaan opetuksen toteuttamiseen. Kaupallinen julkaisutoiminta ei voi olla normaalia opetustoimintaa, joten opettajalla pysyy oikeus teosten julkaisuun, jos ei toisin ole sovittu. Teosten antaminen työtovereiden tai työnantajan käyttöön ei siirrä tekijänoikeutta. Tässä tapauksessa Saijalla on siis yhä kaikki mahdollisuudet hyödyntää tekemäänsä opetusmateriaalia. Opettajan työtehtäviin ei varsinaisesti kuulu opetusmateriaalin laatiminen, jos työsopimuksessa tai virkamääräyksessä ei ole säädetty toisin. Työnantaja ei voi puuttua Saijan tarkoitukseen julkaista hänen itsensä tekemää kurssimateriaalia.
Tekijänoikeutta luovutettaessa on hyvä pitää mielessä laajuus, jonka on valmis luovuttamaan. Kokonaisluovutukseen ei pidä suhtautua kevyesti, sillä se tarkoittaa, että joko tekijä ole enää taloudellisten oikeuksien osalta tekijän asemassa tai se aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta kokonaisluovutuksen laajuudesta. Käyttötarkoituksen laajuinen luovutus on usein paras ja varmin tapa rajata luovutus. Yhteisteosten osalta on syytä sopia etukäteen, millä ehdoin teosta voi jatkossa hyödyntää siinä tapauksessa, jos yhteys tekijöiden välillä katkeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti